Synnyin Lokalahdella maaliskuussa 1943 pienen torpan toiseksi vanhimpana. Sain varttua aikuiseksi kaksitoistalapsiseksi kasvavassa perheessä. Koulutukselta olen rakennusmestari. Teknisen koulun jälkeen toimin vastaavana mestarina viisi vuotta. Keväällä 1975 perustin oman rakennusliikkeen. Jo ennen Teknistä koulua aloitin yrittäjänuran velkarahalla ostetulla kaivinkoneella 1963. Kolme vuotta ja Tekun kesälomat olin kaivurisouvarina. Työlläni maksoin velat ja koulukulut sekä elätin itseni.
Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin heräsi jo alle aikuisiän. Kotikuntani Lokalahden kunnanvaltuustoon tulin valituksi rakennusmestariopintojen aikana vuonna 1969 Kokoomuksen edustajana.
Perheen perustaminen ja muutto Raisioon 1970 sekä työ vastaavana mestarina aiheutti katkon aktiiviseen osallistumiseen. Maaliskuussa 1973 muutin perheeni kanssa Maskuun. Ryhdyin yrittäjäksi rakennusalalla. Ostin yritykselleni tontin Maskun kunnalta. Tonttikaupan yhteydessä tapaamani Maskun päättäjät, saivat kimmokkeen pyytää minua kuntavaaliehdokkaaksi heti muuttoa seuranneissa vaaleissa 1976. Pyyntö tuli Keskustalta. Positiivisen vaikutukseen minuun teki pyytäjän vilpittömyys, ”että emme voi houkutella mahdollisuudella tulla valituksi, mutta tarvitsemme vielä yhden ehdokkaan, jota Kokoomuksen kanssa solmittu vaaliliittosopimus edellyttää”.
Maskussa oli silloin vasemmistolla enemmistö ja kunnan asiat olivat rempallaan. Tilanteen muuttamiseksi Keskusta ja Kokoomus solmivat vaaliliiton, johon kummankin piti asettaa sama määrä ehdokkaita (muistaakseni 16 + 16).
En ollut silloin kiinnostunut aktiivisesta osallistumisesta ainakaan Kokoomuksen riveissä sillä Kokoomuksen arvot olivat ristiriidassa minulle tärkeiden elämänarvojen kanssa.
Halu vaikuttaa kotikuntani asioihin, joissa näin paljon korjattavaa johti siihen, että annoin suostumukseni Keskustalle sitoutumattomana ehdokkaana.
Ehdokasnimien tultua julki naapurini, syntyperäinen maskulainen Terttu Piuha kysyi, että saako hän tehdä työtä valintani eteen. Hänellä oli myös konkreettinen tavoite saada kunnan vesi haja-asutusalueelle, joissa oli huono vesi.
Vaalituloksen ratkettua, lisäkseni monien muiden yllätykseksi, tulin valituksi. Se johtui naapurin aktiivisuudesta. Niissä vaaleissa Keskustasta tuli Maskun suurin ryhmä ja vasemmisto menetti enemmistön.
Jouduin tai pääsin heti silloisen kotikuntani päätöksenteon keskiöön Keskustan valittua minut ryhmänsä puheenjohtajaksi. Ensimmäinen suuri päätös oli valita kuntaan johtaja ja sopia toimintatavoista sekä määritellä valta- ja vastuusuhteet. Lähtökohtani oli, että kunnanjohtaja keskittyy valmisteluun asiapohjalta ja päätöksiin haetaan laajaa sitoutumista avoimella keskustelulla ja pitämällä huolta demokratian toimivuudesta.
Demokratian toimivuuden ja oikean tiedonkulun varmistamiseksi perustettiin valmistelutoimikunta, johon kuuluivat kaikkien ryhmien puheenjohtajat ja kunnanjohtaja. Lähtökohdaksi otettiin talouden vakauttaminen ja hillitty vakaan talouden mukainen kasvu. Kasvun edistämiseksi keskityttiin hyviin palveluihin ja viihtyisään ympäristöön. Aktiivisella kaavoitus- ja tonttipolitiikalla sekä vesihuollon laajentamisella myös haja-asutusalueille varmistettiin myönteinen kasvukehitys.
Avoimuuteen perustuva hyvin toimiva demokratia edisti nopeaa päätöksentekoa, jota tarvittiin muun muassa: Sukarin, MS-keskuksen, Latvan ja Maskun golfkentän hankkeiden toteuttamiseksi. Jotakin kertoo myös se, että Terttu Piuhan toivomus kunnan vesijohtoverkon ulottamisesta myös keskustaajaman ulkopuolelle toteutui heti vaalikauden alkupuolella. Kylien täydennysrakentamisen edistämiseksi laadittiin myös yleiskaavatasoisia kyläkaavoja. Tehdyt ratkaisut eristivät oleellisesti kunnan eri alueiden kehittymistä.
Muutosten tuulet eivät kuitenkaan olleet kaikkien mieleen. Syksyn 1980 kuntavaalien alla jouduin melkoisen arvostelun kohteeksi. Vaaleissa äänimääräni kasvoi kolminkertaiseksi. Saamani suuri luottamus antoi hyvän mahdollisuuden jatkaa valitulla linjalla. Maskun myönteinen kehitys jatkui ja tulevissa vaaleissa luottamus edelleen lisääntyi.
Vuosien saatossa ehdotukset valtakunnallisiin vaaleihin osallistumisesta tulivat mietintään. Aluksi kieltäydyin työ- ja perhesyihin vedoten. Vuoden 1987 eduskuntavaaleihin annoin suostumukseni. Sain niissä vaaleissa Keskustan ehdokkaina olleista kolmanneksi eniten ääniä ja olisin tullut valituksi ilman vaaliliittoa. Vaaliliitto Kristillisten kanssa antoi paikan Hautalalle. Hyvä luottamus lämmitti ja varaedustajaksi jääminen sopi silloiseen elämäntilanteeseen hyvin. Nuorin lapsistani oli silloin kuusivuotias ja yritykseni eli voimakasta monipuolistumisen ja laajentumisen aikaa. Silloin en ollut mitenkään varautunut, saati valmistautunut muutokseen, jonka kansanedustajuus olisi aiheuttanut.
Elämä jatkui kotikunnan ja yrityksen hyvän kehityksen siivittämänä kohti seuraavia vaaleja syvää lamaa. Osallistuin vaaleihin kertomalla näkemykseni kansantaloutemme huonosta tilasta ja vaadin myönteistä muutosta asioiden hoitoon. Ääniä kosiskelevien vaalilupausten sijaan varoitin lamasta ja tarvittavista ikävistä ratkaisuista. Lupasin vain keskittyä asioihin, joilla kansantaloutemme saadaan terveelle ihmisten hyvinvointia palvelevalle kehitysuralle. Esitin myös näkemykseni asioiden kuntoon saattamiseksi.
Olen tutustunut silloin esittämiini ajatuksiin. En pahastuisi, jos silloin esittämäni näkemykset nostettaisiin esiin.
Eduskuntavaaleissa 1991 tulin valituksi eduskuntaan. Niistä, syvän laman ja sitä edeltävistä vuosista pääministeripuolueen kansanedustajana kirjoitin toisen kirjani. Ne vuodet olivat antoisia, mutta raskaita. Voidaan sanoa, että oli valittava ihmisten haluamien tai heidän tulevaisuutensa kannalta tarpeellisten ratkaisujen väliltä. Linjalleni uskollisena valitsin jälkimäisen vaihtoehdon ja seuraavissa eduskuntavaaleissa 1995 valtakirjaa ei tullut. Se oli raskas pettymys vaikka valintoja tehdessäni olin tietoinen vallitsevasta mielialasta. Saamieni tietojen mukaan päätös EU-jäsenyydestä sinetöi kohtaloni.
Jälkikäteen tuntuu siltä, että hyvä niin kuin kävi. Oppositiopuolueen kansanedustajana olisin varmaan turhautunut. Toisaalta laman raunioilta yritystoiminnan uudelleen aloittaminen ja siinä onnistuminen antoivat turhautumista paremman pohjan kestää vaimoni pitkän sairauden ja kuoleman. Silloin koin, että minua tarvitaan kotona.
Kuntavaaleissa 1996 sain taas vahvan tuen ja jatkoin valtuuston puheenjohtajana työttä silloisen kotikuntani hyväksi. Ennen ja jälkeen vuoden 2000 kunnallisvaaleja tapahtui asioita, jotka saivat paljon julkisuutta tavalla, joka tuntui pahalta. Asiat henkilöityivät minun ja silloisen kunnanjohtajan väliseen luottamuspulaan. Maskun asukkaat ilmaisivat näkemyksensä asiasta henkilökohtaisella ja ryhmän saamalla ”äänivyöryllä”, jonka seurauksena ryhmämme paikkaluku kasvoi kahdeksasta kymmeneen. Niissä vaaleissa yli kolmasosa äänestäneistä antoi tukensa ja muutos kannatusprosenteissa oli poikkeuksellisen suurta.
Luottamuspula kärjistyi vaalien jälkeen. Kunnanjohtaja pyrki kaikin keinoin mitätöimään vaalin tuloksen. Muodollisesti se onnistuikin, mutta muissakin ryhmissä tuli paineita, jotka johtivat ryhmien väliseen sopimukseen asettaa selkeät rajat kunnanjohtajan toimille ja estää henkisellä väkivallalla johtaminen. Tilanne laukesi kunnanjohtajan hakeutuessa sairauslomalle ja eläkeputkeen kun hänelle selvisi, että muutkin olivat vakuuttuneita esittämistäni epäkohdista.
VT Kunnanjohtajaksi valittiin yksimielisesti kuntaa hyvin ja pitkään koulutoimenjohtajana ja sittemmin kunnansihteerinä palvellut Seija Österberg. Taas otettiin käyttöön hyväksi koettu hallintokulttuuri, jolla Maskun myönteinen kehitys oli luotu. Asiat alkoivat sujua tosi hyvin.
Vaalikauden lopulla uusien vaalien häämöttäessä ja entisen kunnanjohtajan eläkepäätöksen varmistuttua tuli kunnanjohtajan valinta ajankohtaiseksi. Pidin luonnollisena, että Seijan virka vakinaistetaan ja työt jatkuvat ilman haku- ja valintamenettelyn aiheuttamaa ajanhukkaa ja epätietoisuutta. Toin julki mielipiteeni, joka siitä seuranneiden tapahtumien valossa oli karvasta kalkkia ainakin entiselle kunnanjohtajalle, joka teki tuloa politiikkaan.
Niistä ajoista ja tapahtumista sekä taustoista minulla on muistiinpanoja, asiapapereita ja lehtileikkeleitä vähintään yhden kirjan verran. Tässä yhteydessä myönnän, että luottamuspulan taustalla oli erilaiset näkemykset vallan käytöstä. Tinkimätön lähtökohtani oli, että kunnanjohtaja valmistelee asiat oikean tiedon pohjalta muokkaamatta tietoa sellaiseksi, että saisi haluamansa päätöksen. Vaadin myös, että päätökset on kirjattava niin yksiselitteisesti, että niitä ei voi tulkita mielensä mukaisesti. Puuttumatta tässä yhteydessä enempää tapahtumiin, joiden seurauksena muutin Turkuun, tyydyn vain toteamaan että sain osakseni kohtuuttoman paljon kielteistä julkisuutta. Se satutti silloin, mutta siitä seurannut tapahtumien ketju on antanut elämääni uutta positiivista sykettä, josta olen kiitollinen.
Turussa 28.8.2008
Jarmo Laivoranta