Kiitos kutsusta, joka yllätti positiivisesti. Voin sanoa, että olen lähtenyt täältä, mutta Lokalahti ei ole lähtenyt minusta.
Minulle Lokalahti on joka suhteessa itsenäisyyden ja itsenäisen ihmisen oikeuksien ja mahdollisuuksien arvostamisen ja kunnioittamisen synnyinsija. Täällä varttuessani olen saanut kaikki keskeiset eväät elämääni. Myös Suomen itsenäisyyteen liittyvät arvot ja asenteet.
Se, että saamme elää itsenäisessä Suomessa, jossa myös kansalla on itsenäisyys, on arvokas asia. Se, että meillä on yhteiskunta, jossa kaikilla riippumatta taustasta on oikeus ja mahdollisuus vaikuttaa sekä menestyä, oli itsenäisyytemme alkuvuosina uhattuna.
Itsenäisyytemme alkutaival oli vaikea ja verinen taival veli veljeä vastaan. Se oli äärivoimien taistelua vallasta. Eli siitä kenen ehdoilla eletään. Silloin ei taisteltu suomalaisten vapauden ja ihmisen itsenäisyyden puolesta. Vaan pyrkimys oli keskittää valta ja alistaa suomalaiset oman aatteen alamaisiksi.
Maailmalla on paljon esimerkkejä itsenäisistä valtioista, joiden kansalaisilla ei ole itsenäisyyttä. Eli kansalla ei ole mitään syytä juhlia itsenäisyyttä. Se, että meillä on oikeus ja mahdollisuus elää itsenäisen Suomen itsenäisinä kansalaisina on suuren ilon ja juhlan arvoinen. Siitä on syytä olla kiitollinen menneille ja vieläkin keskuudessamme eläville esi-isille ja äideille.
Miten asiat olisivat meillä nyt, jos kumpi tahansa ääriliikkeistä olisi saanut vallan? Olisiko syntynyt uskoa siihen, että oma ryhmä on merkittävä osa suomalaista yhteiskuntaa? Olisiko kaikilla ollut mahdollisuus vaikuttaa ja menestyä? Olisiko kehitys edistänyt oikeudenmukaisuutta, joka eheytti kansakunnan?
Tuskin meillä olisi edes itsenäistä Suomea, jos valta olisi mennyt äärivoimille. Tämä olisi ollut todennäköistä riippumatta siitä kumpi äärilaidoista olisi saanut vallan. Varmaa on, että ilman maltillisten voimien yhteistä linjaa meillä ei olisi ollut kuuluisaa talvisodan henkeä. Meillä ei olisi ollut yhteistä etua puolustaa maatamme ja vapauttamme päättää omista asioistamme.
Talvisodassa puolustettiin ennen kaikkea isänmaallisuutta, joka liittyi kansan oikeuksiin. Ilman näitä oikeuksia moni olisi kyseenalaistanut, mitä syytä on taistella sellaisen Suomen puolesta, jossa joutuu alistettuun asemaan ja kokemaan ankean kohtalon. Silloin voimana oli tahto puolustaa kansalaisten itsenäisyyttä elää Suomessa, jossa vallitsee tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus.
Siitä huolimatta, että en ole elänyt sisällissodan aikaa, olen omakohtaisesti kokenut sen ilmapiirin. Nuorena poikana elin ympäristössä, jossa sisällissodan varjot vaikuttivat. Koulupiirissä oli poikia, joiden lähipiirissä kyti vielä asioita, jotka herättivät katkeruutta ja vihaa.
Joskus uhiteltiin myös, että jos et ole toveri voit joutua punaiseksi kuumennetun raudan lävistämäksi. Vastapainoksi löytyi myös joku, joka vastasi, että valkoinen rauta on kuumempi. Ne ajat olivat omalla tapaa kuitenkin hyviä kasvun aikoja. Keskustelu saattoi olla välillä kiivasta ja kärkevää, mutta jokainen voi uhitteluista huolimatta kertoa mielipiteensä pelkäämättä.
Nähtävissä oli, että yhteisen näkemyksen edistäjiä olivat ne, jotka kuuntelivat ja antoivat arvoa erilaisille näkemyksille menemättä henkilökohtaisuuksiin. Se ei kuitenkaan edellyttänyt oman näkemyksen salaamista. Päinvastoin. Oleellista oli kuitenkin ymmärtää heikommassa asemassa olevia ja etsiä ratkaisuja, jotka ovat yleisen ja yhteisen edun mukaisia.
Hyvä juhlaväki
Kuten alussa totesin, täältä olen saanut elämäni tärkeimmät eväät. Edellä kertomani lisäksi voisin luetella pitkän listan Lokalahden tapahtumista ja henkilöistä, joilla on ollut keskeinen vaikutus elämääni.
Olen monille kiitollinen täällä saamastani elämänkoulusta, jossa olen saanut kasvaa itsenäiseksi kansalaiseksi itsenäiseen Suomeen, jossa voi avoimesti ottaa kantaa ja kysyä sekä kyseenalaistaa asioista.
Mielestäni yksi ajankohtainen kysymys on. Mitä kansalaissota opetti?
Vastausta etsittäessä on syytä muistaa, miten äärioikeisto kohteli työläisiä ja torppareita. Vähän kärjistäen voidaan sanoa, että äärioikeiston itsekkyys loi toista laitaa edustavan ääriliikkeen. Kansa jakautui punaisiin ja valkoisiin.
Kahtia jakautumisesta huolimatta valtaenemmistö oli maltillisia, yhteistä hyvää haluavia vastuullisia ihmisiä. Siitä huolimatta valta kummassakin leirissä luisui ääriaineksille. Syntyi verinen sisällissota.
Historia osoittaa, että kumpikin osapuoli syyllistyi tekoihin, joita ei voi hyväksyä. Onneksemme sisällissodan jälkeen maltilliset voimat vahvistuivat ja ääriliikkeiden valta mureni. Voidaan sanoa, että sisällissota vapautti kansan ääriliikkeiden vallasta ja opetti ottamaan vastuun tulevaisuudesta.
Oppi meni silloin perille ja olemme saaneet elää hyvinvointiyhteiskunnassa. Entä nyt, onko oppi unohtunut? Tapahtuuko taas kansan jakautuminen? Lisääntyykö vastakkainasettelu ja ääriliikkeiden valta? Syytä huoleen on, jos eriarvoisuus lisääntyy. Huolta lisää populismi, valeuutiset ja
vihapuhe sekä yleinen muutosvastarinta. Kun tähän lisätään vielä yhden asian asiantuntijat ja saavutettuja etuja puolustavat etujärjestöjohtajat niin huoli ei ole aiheeton.
Pitkään monessa mukana olleena uskallan kuitenkin todeta, että toimintakulttuuri ei ole oleellisesti muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Toki sosiaalinen media on tuonut uusia vivahteita, jotka voivat olla uhka yhteiselle hyvälle.
Onneksemme vastuussa olevien pyrkimys on aina ollut edistää yhteistä ja yleistä hyvää. Mitään oleellista muutosta ei myöskään ole tapahtunut etujärjestöjen ja opposition toimintakulttuurissa.
Ne ovat aina pönkittäneet omaa asemaansa keskittymällä arvosteluun ja muutosten vastustamiseen. Näin ne ovat tehneet vaikka muutokset ovat olleet välttämättömiä yleisen hyvinvoinnin ja etujärjestöjen jäsenistön kannalta.
Tästä yksi esimerkki on, kaikkien kannalta hyväksi osoittautunut pääomaverouudistus, johon pääsin vaikuttamaan kansanedustajana. Sen oleellinen lähtökohta oli, lisätä yritysten vakavaraisuutta ja saada niiltä tuloveroja. Tavoitteen toteutuminen edellytti kannustavia mutta myös pakottavia keinoja.
Kaikesta hyvästä huolimatta Suomen yrittäjien etujärjestö vastusti muutosta siksi, että he pitivät kiinni saavutetuista eduista, joiden poistaminen oli osa hyvää kokonaisuutta.
Tämä esimerkki osoittaa, että myös päätökset, joilla poistetaan saavutettuja etuja ja edellytetään vastuunkantoa, ovat välttämättömiä hyvinvointimme turvaamiseksi.
Arvoisa juhlaväki näistä sanoista huolimatta olen sitä mieltä, että etujärjestöt ja oppositio ovat keskeinen ja tärkeä osa itsenäisyyttä, joka liittyy kansalaisten oikeuksiin . Toisaalta vastuullisten päättäjien oikeus ja velvollisuus on kyseenalaistaa niiden näkemyksiä silloin, kun kokee niiden toimivan yhteisen edun vastaisesti.
Toisaalta epäkohtien poistaminen edellyttää asioiden kyseenalaistamista ja toisten haastamista. Toisia haastamalla joutuu itsekin ajattelemaan ja voi saada sellaista uutta tietoa, joka osoittaa, että oma näkemys on perustunut vääriin tietoihin.
Pinnallisista mielikuvista ja valeuutisista huolimatta uskon, että olemme oppineet tunnistamaan hyvinvointimme keskeiset tekijät. Jos kukaan ei haastaisi ketään ja kaikki olisivat hiljaa silloin olisi syytä huoleen. Miksi? Siksi, että silloin kukaan ei joudu ajattelemaan. Tai ei saa lausua ääneen ajatuksia.
Arvoisa juhlaväki!
Näillä ajatuksilla toivotan kaikille hyvää itsenäisten ihmisten itsenäisyyspäivää